Aivan fantastinen olo meikäläisellä tällä hetkellä. Koko vappuaatto meni köhisten ja ääni maassa, kunnes sitten vapun päivänä nousi kuume. Nyt olen kuumeillut kotosalla jo toista päivää. Olen katsonut liudan elokuvia tässä lyhyessä ajassa: listalla on ollut mm. The Rite, Viimeinen manaus, The Experiment, Piraija (oh my god), Mirrors 2 (Piraijakin oli parempi), Frozen ja joku tositapahtumiin perustuva lapsen kidnappaus -draama. Sängyssä ollaan sitten puolison kanssa tollotettu Derren Brownin erinnäisiä ohjelmia.
Koko tämä fantastinen sairausputki alkoi joku kuukausi sitten, kun luulin saaneeni vatsapöpön. Maha oli kipeä ja kova, oksetti mutta tavaraa ei tullut ylös ja lämpökin sahasi ees taas. Pian luultuani toipuneeni vatsataudista jouduin kuitenkin uudestaan lääkäriin ja siitä sairaalaan. Työkaverini sanoi, että minulla oli "kuolleen iho" ja hän patisti minut lähtemään työterveyteen. Vietin sairaalan penkillä koko pe-illan. Äiti kävi muutaman kerran moikkaamassa, sillä hän on töissä vieressä olevalla teholla.
Sairastan Crohnin tautia, joka ajoittain oireilee (minulla) tulehdusaaltomaisina kipuina ja suolisto-oireina. Oireet ovat hieman erilaisia jokaisella ihmisellä. Minulla itselläni tulee todella vahvoja kipuaaltoja, jotka säteilevät joka puolelle kehoani. Lääkäri epäili, että sairauteni oli jälleen aktivoitunut, eikä ollut sen suuremmin huolissaan. Sain sairaslomaa, lääkkeet ja lähetteen uusiin tutkimuksiin.
Seuraavana aamuna luulin meneväni pelkkään verikontrolliin, mutta jouduinkin polille sänkyyn pötköttelemään ja tiputukseen. Sen päiväinen lääkäri oli enemmän huolissaan, kuin perjantaina tapaamani ja epäili tulehtunutta umpisuolta. Ultraäänen jälkeen pääsin kuitenkin todella nopeasti kotiin, sillä mikään ei vaikuttanut siltä, että umpisuoli olisi puhkemassa. Ensi viikolla tehdään lisää tutkimuksia, jolloin selviää asioiden laajuus tällä kertaa.
Nyt olen sitten vilustuttanut itseni. Niin sitä kai kuvittelin, että aurinko paistaa = voi jättää kaulahuivin pois. Ääni ei kulje ja kuumetta pukkaa. Ärf.
Moni saattaa pohtia, miksi kerroin tämän. Miksi kerroin jotain näin henkilökohtaista itsestäni blogissani? Sairauteni on kuitenkin osa minua. Se on muokannut minusta minut - sen, mitä olen tänä päivänä. Joskus itken ja olen surullinen asian takia, toisinaan taas hyväksyn asian täydellisesti. Tämän sairauden myötä muutama ystävä on jäänyt pois matkasta, mutta ehkä he eivät olleetkaan ystäviäni. Nykyinen puolisoni, tuleva aviomieheni, hyväksyy minut tällaisena täysin ja hän tukee minua miten parhaiten osaa. Enkä pyydä paljoa. Silloin kun minuun sattuu toivon, että hän jaksaa odottaa parempaa hetkeä viereisessä huoneessa. Ja tiedän, että hän jaksaa.
Jaksakaa tekin tukea ystäviänne tässä elämässä. Joskus auttaa, että on "saatavilla". :)
Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän vuodatukseni. <3
Minusta on mahtavaa, että kerrot tästä blogissasi. Etenkin siksi, ettei blogisi ole mitenkään sairauskeskeinen, vaan annat erilaiset kasvot Crohnin taudille ja muistutat, että elämä voi jatkua normaalisti sairauden kanssakin.:)
VastaaPoistaKiitos Anne :) Puit hienosti sanoiksi sen, mitä en itse osannut.
VastaaPoistaKuulostaa kurjalta :( mutta onneksi ihan kohta on kesä! Anne tuossa jo kommentoi aika tyhjentävästi enkä osaa enää lisätä siihen muuta kuin että lähettelen täältä semmoisia lämpöisiä halauksia ja hyvän mielen ajatuksia sinnepäin. Toivotaan että ainakin se flunssa ja kurkkukipu helpottaa pian.
VastaaPoistaOot rohkea kun uskallat kertoa täällä sairaudestasi :) Paljon voimia sinnepäin! Pakko nyt kommentoida vielä että itsellänikin on ollut jo pitkään Crohnin tautiin viittaavia oireita, mutta pelkään kuollakseni tähystystä niin en ole uskaltanut mennä tutkimuksiin..
VastaaPoistaRhia: Mun kohdallani tämä onneksi vielä kuullostaa kurjemmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Ja tällä hetkellä kaikki kivut on poissa kortisoonilääkityksen ansiosta.
VastaaPoistaKurkkukipu taas ei hellitä, mikä alkaa ottaa pattiin kohta enemmän :D
Chrissie: Itsekin pelkäsin pitkään varsinkin sen takia, koska ensimmäinen tähystykseni oli aivan järkyttävä. En saanut minkäänlaista esilääkitystä, koska "olen terve nuori nainen, joka ei sellaista tarvitse". Nykyään hoitajat laittavat tähystettävälle heti kanyylin käteen, jotta rauhoittavaa ja kipulääkettä saadaan annettua välittömästi. Samoin tähystyslaitteet ovat edistyneet aivan järkyttävästi - ne mm. kääntyvät itse joten niitä ei tarvitse ohjata enää ulkopuolelta (lue: vatsaa painelemalla). Epämiellyttävähän tuo toimenpide on eikä se tunnu kenellekään samalta.
Toivottavasti jaksat mennä jossakin kohtaa elämääsi tutkimuksiin Chrissie. :) Crohn ja colitis Ry:n keskustelupalstalla saat hyvin purettua tunteitasi ja pelkojasi. Siellä on monia ihmisiä valmiina tukemaan. Ja olenhan minäkin täällä. :)
Hienoo et meil on hienot miehet jotka rakastaa meitä sairauksista huolimatta <3 Oot tärkiä, hyvä että voit ees jotenki paremmin ees joltain osalta. Ja pukeudutaanpas kunnolla siellä sitten tästä lähtien!
VastaaPoistaVoih, todella kurjaa kuulla, että olet voinut huonosti :( Mutta hyvä, että olo on menossa kuitenkin jo parempaan suuntaan! Paljon voimia sinulle :)Kaikki kääntyy kyl vielä hyväksi!
VastaaPoistaSanski: Kiitos paljon rohkaisevista sanoista ja anteeksi kun vastaan vasta nyt. Oli tosi helpottavaa kuulla, että rauhoittaviakin annetaan nykyään :) Olen miettinyt tässä, uskaltaisiko sitä varata lääkäriin ajan... hui! Selailin keskustelupalstaa ja sieltä löytyi paljon vastauksia kysymyksiin :)
VastaaPoistaKärsimme siis sisarsairauksista, itse olen Colitis tapaus. Paskamainen sairaus ja ihan sananmukaisesti. Jaksamisia!
VastaaPoistaChronista ja Colitista on muuten tulossa kovaa vauhtia kansansairaus, kun sairastuin 19-vuotiaana, niin se oli vielä pienen osan harmitus.
Leena: Nykyään mulla on iso kaulahuvi vaikka menisin vaan kauppaan :D Köhä alkaa onneksi olla jo poissa.
VastaaPoistaLady Satin: Olo on tosiaan parempaan päin. Kiitos sinulle :)
Chrissie: Kannattaa olla lääkäriin yhteydessä, jos oireesi ovat tosiaan IBD-sairauteen viittaavia. Meillähän on kohonnut riski mm. paksusuolensyöpään, mutta tähystysten ansiosta kaikenlaiset probleemat löydetään ajoissa. Tsemppiä! :)
Anne: Itse sairastuin (tai sain diagnoosin) vuonna 2007, enkä ollut kuullut koko sairaudesta. Nykyään tuntuu siltä, että jokaisella on joku tuttu tai ystävä, joka sairastaa joko colitista tai crohnia. Diagnoosit nopeutuvat ja selviävät herkemmin - kohta ei tästä maailmasta löydy yhtään ihmistä, jolla ei olisi joku "outous". :D Ihanaa olla outoja yhdessä. :)
No, mä olisin jo aika outo ilman tätä sairauttakin ;) Riesahan se on, mutta kyllähän se kasvattaa.
VastaaPoistaMulla on ibs ja oon kans oppinu jottei siitä tarvi olla hiljaa. Joku toinen voi kärsiä samasta asiasta, mutta olla yksin sen kanssa. Pientä lohtua voi tuoda kun saa lukea muiden kokemuksia ja juttuja.
VastaaPoista