Helmassa on kangasta noin nelisen metriä ja kaikki on laskostettu pehmeille myötälaskoksille alennetulle vyötärölinjalle. Teimme tällaisen helmaratkaisun siksi, että saimme kankaan kuvion ehjänä kaavalle. Kangaskaupan myyjä yritti ehdottaa, että tekisin helman kaistaleista, mutta en lämmennyt ajatukselle - kuvio olisi rikkoutunut pahasti, eikä sitä olisi saatu edes yhdisteltyä järkevästi.
Pään- ja kädenteillä on luonnonvalkoista satiinivinonauhaa. Yläosa on vuoritettu. Asulle tehtiin myös erillinen, kohtuullisen kevyt, tyllialushame.
Melko nopsaan sain tämän tehtyä ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Ja taisi asiakaskin olla tyytyväinen :)
Kiitoksia vielä ihanalle ja persoonalliselle punkkarilleni! ^^
Sehän ois ollut hullun hommaa lähteä tuota leikkelemään kun tuo käyttämäsi on se kaikkein järkevin vaihtoehto. Sen verran olen tässä viimeisen vuoden aikana perehtynyt 50-luvun pukuihin että tiedän niissä käytetyn täsmälleen samanlaista tapaa. Helma on siis suorakaiteen muotoinen kappale joka on laskostettu tai rypytetty vyötärölinjalle. Erotuksena että 50-luvun kankaissa kuvio oli yleensä pystyssä kudontasuuntaan niin että helma jouduttiin leikkaamaan 2-3 vaakasuorasta palasta, mutta periaate on täsmälleen sama. Pöljä kangaskaupan myyjä.
VastaaPoistaRhia: No sitähän minäkin! Se myyjä vain katseli minua hölmistyneenä kun yritin kysellä, että kuinkahan monta netriä siihen vyötärölle kannattaisi rypyttää. Selkeästikään eukolla ei ollut A) minkään sortin hajua, mistä puhun tai B) ei minkäänlaista mielenkiintoa koko asiaan. Itse en ole mikään 50-luvun muotitietäjä, mutta onneksi olin muutamissa kuvissa nähnyt tällaisen helmaratkaisun (sen perinteisen kellohelman sijaan) joten uskalsin tälle tielle lähteä.
VastaaPoistaAmatöörit myyjät :D