sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Kehräävä tähti taivaalla

Tämä postaus on hieman henkilökohtaisempi, eikä liity SvS:n toimintaan mitenkään.

Osa teistä on varmaan jo tietoisia tästä... Veimme torstaina 23.12.2010 rakkaan Lepsumme viimeiselle matkalleen. Lepakko lähti kohti Sateenkaarisiltaa n. klo 10.50 ja matkaan häntä saattelivat äidin syli sekä isän runsaat silitykset. :'( Matka alkoi rauhaisasti ja tuntui kuin Lepsu olisi tiennyt mihin ollaan lähdössä.

Lepakko sairastui kolmisen kuukautta sitten, mutta vasta tämän viikon tiistaina saimme tietää asioiden oikean laidan, vaikka olimme olleet aiemmin jo lääkärissä. Aiemmin löydetty sydämen sivuääni johtui munuaisongelmien aiheuttamasta anemiasta. Lepakon munuaisarvot olivat siinä reilu 57, joten munuaiset olivat aivan lopussa. Lepakko oli kuitenkin vasta 4,5-vuotias nuori neito, ja kaikki tämä tuli niin nopeasti ja tuntuu todella epäreilulta. Synnynnäistä vikaa epäilivät, mutta varmaksi ei voi sanoa. Tämä lopullinen romahdus tapahtui todella nopeasti - eläinlääkärikin sanoi, että Lepsu on ollut urhea ja yrittänyt esittää reipasta viimeiseen asti. Vielä keskiviikkoyönäkin Lepakko urhoollisesti nosti päätään aina kun emme olleetkaan vierellä, yritti pissata laatikkoon, vaikka se ei enää onnistunut ja heilutti häntäänsä jokaisella silityksellä. Valvoimme viimeiset kaksi yötä hänen rinnallaan ja erityisesti ke-yönä taisimme silittää Lepsua useita tunteja putkeen. Viime yönä teimme sitten tämän kamalan vaikean päätöksen... Mielestämme ei ollut enää oikein Lepsua kohtaan jatkaa kärsimyksiä, koska hän ei ollut syönyt tai juonut mitään kolmeen päivään itse.

Kun olimme päässeet kotiin eläinlääkäristä, menimme molemmat lyhyille päiväunille muistelemaan Lepsua. Näin kaksi unta Lepakosta, joista toisen muistan hyvin: unessa luokseni tulivat kolme koiraa, joilla tuntui olevan asiaa minulle. Heräsin saman tien ja tiesin, että Lepsu on päässyt perille.

Lepakko tuli luoksemme tuttavapariskunnalta, joka ei voinut enää pitää Lepsua luonaan. Perheen toinen kissa kiusasi Lepakkoa, eikä Lepsu saanut mm. edes syödä rauhassa. Lupasin puolivahingossa ottaa Lepsun hoteisiini, mutta päivääkään en ole katunut tuota päätöstä. Puolen vuoden päästä tapasin nykyisen avomieheni, jolle Lepsusta tuli vähintään yhtä rakas kuin minulle. Lepsulla olikin kausia, jolloin hän oli äiskän tai selkeästi iskän tyttö. <3 Lepsu oli ihan mahdoton köllöttelijä, jatkuva jalkoihin pötsähtelijä ja puluja bongaava tehokurnuttaja. Kotiimme jää kauhen tyhjä ja iso aukko nyt, kun Lepakko ei enää herätä meitä aamuisin tai vaadi ruokaa häntä täristen. :'( Rakastamme ja kaipaamme sinua Lepakko ihan hirveästi! :'( Olit elämäni valo, joka tuli viereeni nukkumaan, jos olin kipeä. Olit aina menossa mukana omalla hiljaisen ladymäisellä tyylilläsi. <3 Emme unohda sinua koskaan, emme koskaan! :'(




"Pilven reunalta katselee, kehräten sua tarkkailee. Sulkee silmät, muistelee, iloisesti naukaisee.
Siellä se jaksaa odottaa, kunnes taas katseet kohtaa saa. Lopulta yhdessä ootte taas, onnellisina, päällä pilvimaan."

perjantai 17. joulukuuta 2010

Where's mi coat?

Anoppikokelas kyseli minulta josko jaksaisin tehdä hälle takin mittatilaustyönä. Ja jaksoinhan minä :) Sain mukavasti käyttää omaa valtaa suunnittelussa, mutta otin kuitenkin huomioon asiakkaan tarpeet ja toiveet. Suokaa anteeksi kaamea valo näissä kuvissa, mutta olette varmaan huomanneet ettei sisätiloissa tule saatua kauhean hyviä kuvia... :/

Tällainen siitä sitten tuli:






Kauluksesta tehtiin muhkean kolmiulotteinen, jotta kaula pysyisi suojattuna.






"Liivintaskut" molemmilla puolilla.







Tässä viimeisessä kuvassa tarkoituksenani on esitellä viime kesäkuussa hankkimaani neitiä: Brother DB2-B101-3:sta. Mulla paloi niin totaalisesti käämi Citymarketista vuonna 2003 ostamaani Eva Athenaan, joten päätin hankkia kerralla tehokkaan ja kestävän koneen. Nämä teollisuuskoneet ovat käytettyinäkin melko hintavia joten kun minulle tarjottiin koululta mahdollisuutta ostaa kone ostin sen saman tien. Voin sanoa, että hinta ei ollut kuin murto-osa siitä, mitä se olisi käytettyjen koneiden kaupassa maksanut - saati sitten uutena! Lisäksi tähän oli tehty kaikki tarpeelliset sähkömuutokset, mitä koneen käyttämiseen kotioloissa tarvitaan. Eihän se uusi ole, eikä katkaise lankaa automaattisesti ompelun lopussa, mutta on se vaan aika beibe :D Eva Athena odottaa kiltisti kaapissa jos tarvitsee tehdä vaikkapa napinläpiompeleita. Tähän punaiseen takkiin tosin tein napinlävet käsin kirjontalangalla.

Nyt kaapissa odottaa neljä metriä mustaa villakangasta ja mustaa tekoturkista. Niistä pitäisi sitten saada takki itselle.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Tuhannet kiitokset!

Tuhannet kiitokset teille kaikille ihanille ihmisille, jotka jaksoitte tulla Ofeliaan lauantaina lumipyrystä huolimatta. :)

Joillain ihmisillä tuo lumimyräkkä oli selkeästi nostanut ärsytyskynnystä ja saatiin sitten osamme siitä siinä myyntipöydässä... :/ Joidenkin pitäis ehkä miettiä mitä siitä suustaan päästää *vink vink* Onneksi suurin osa teistä paikalle saapuneista oli erittäin asiallista ja mukavaa sakkia :)

Taisin laskea jossain vaiheessa noin viisi bloggaria siinä pöytäni läheisyydessä - jostain syystä kaikki edustivat enemmän tai vähemmän sitä synkempää muotisuuntausta :D Enemmänkin ois saanut olla!

Toivottavasti löysit itsellesi jotain ihanaa pöydästäni :)

tiistai 7. joulukuuta 2010

Ofelia in my mind - and yours too!

Tällä hetkellä Sanna Von Steam pitää pienen tauon nettimyynnistä, sillä Ofeliaan valmistautuminen vie kaiken aikani. Ofelian jälkeen laitan tänne blogin sivuille kaikki jäljelle jääneet korut ja taskukellot, jotka pyrin toimittamaan halukkaille ennen joulua.

Jos taskukelloja jää vielä nettimyyntiin Ofelian jäljiltä niin näiden postikulut ovat joulukuun ajan 0 euroa!